Kuten on aikaisemmin tullut todettua rakastan kaikkia ulkopuolisuuden kuvauksia, kenties se kertoo jotain minusta ihmisenä tai sitten jotain ympäröivästä maailmasta. Myyntitilastoja katsella on aika selvää, että näitä kirjoja hotkii aika moni muukin. Tähän sarjaan istuvat usein nimenomaan nuortenkirjat tai kertomukset jollakin tasolla kuolemattomista hahmoista. Ei liene hämmästys, että vampyyri-, zombie-, ihmissusi ja velhotarinat ovat suuria suosikkejani. Näihin palaan joskus myöhemmin aivan ajan kanssa.

Vaikka nuorten kirjoilla on vankka asema sydämessäni ja työssäni olen silti aina onnellinen löytäessäni hieman aikuisemmille kirjoitettua ulkopuolisuutta. Cate Tiernanin Immortal Beloved -sarja on tällainen. Sarjan hahmot ovat vähintään satoja vuosia vanhoja ja fyysisesti toki hirmuisen nuoria, MUTTA. Nämä hahmot kokevat sen ongelmaksi, he eivät käy sadatta kertaa collegea, eivätkä yritä solottautua paikallisten nuorten elämään saatikka, että yrittäisivät pariutua näiden kanssa. Oikeasti moniko ihan aidosti voi kokea ymmärrystä niitä kuolemattomia ja satoja vuosia vanhoja hahmoja kohtaan, jotka vehtaavat teinien kanssa? En minä muuten tuomitse, mutta ne teinithän ovat aivan, no teinejä. Jos miettii, että näin kolmekymppisestä 16vuotiaan aivotoiminta ei ihan tyydytä älyllisiä tarpeitani (pahoittelen yleistystä), niin miten joku vaikkapa muutaman vuosisadan elänyt jaksaisi katsella ja kuunnella sitä angstia loputtomasti? Ja huomautettakoon, että itse tietysti olin hirveän älykäs, suorastaan intellektuelli teini-iässä. Vanhempani varmasti todistavat tämän...

Mutta jos palaisin jotakin reittiä myöten tähän kirjaan. Darkness Falls on Immortal Beloved -sarjan keskimmäinen osa.

Ensimmäisessä osassa Nastasya (ulkoisesti 16vuotias, mutta yli 450 vuotta vanha)  saa tarpeekseen parhaasta ystävästään Innocenciosta, jonka ympärillä tuntuu leijuvan jonkinlainen pimeys. Pakomatka johtaa maatilalle, jossa opetataan valkeaa magiaa mustan sijaan ja koitetaan selviytyä menneisyyden painolastista. Tilalla Nastasya tapaa Reynin, johon tuntee suurta vetoa, kunnes selviää että noin 450 vuotta aiemmin Reynin perhe teurasti koko Nastasyan perheen ja itseasiassa Nastasyan perhe ehti saman teurastussession aikana tuhota suurimman osan Reyn perheestä. Loistavat ainekset rakkaustarinalle.

Darkness Falls jatkaa suoraan siitä, mihin edellinen osa päättyi. Reyn yrittää saada Nastasyan unohtamaan menneet ja Nastasya kieppuu kahden välillä, antaako periksi vai ei. Vaikka lähtökohdat ovat nämä, kulkee Nastasyan ja Reynin tarina vain taustan jatkuvuutta tuovana lankana, itse kertomus tapahtuu muualla.

Nastasya alkaa vähitellen kotiutua tilalle, tottua sen rytmiin ja nähdä ympärillään olevat ihmiset yksilöinä. Uuden vuoden yön menoissa hän lupaa opetella luottamaan ihmisiin ja heittää tuleen pimeät voimansa. Kaikki vaikuttaa lupaavalta ja tulevaisuus pitkästä aikaa hieman valoisammalta. Sitten alkaa tapahtua hän näkee toistuvasti painajaisia Innocenciosta, saa potkut töistä, onnistuu loukkaamaan kaikkia mahdollisia ihmisiä, hänen autonsa ohjaus katoaa törmäys puun kanssa on mahdotonta väistää, kun vielä ruokaankin ilmestyy jostain matoja uskoo nainen olevansa niin pimeyden voimien kyllästämä, että hän on vaaraksi muille maatilan asukkaille.

Nastasya juoksee karkuun ja Innocencio korjaa hänet talteen. Vanhaan elämään palaaminen sujuu lähes kivuitta, vaikka pimeän magian havaitseminen on tullut vähän liiankin helpoksi. On aika ottaa selvää, paljonko totta painajaisissa Innocenciosta on ollut.

Vilkastapahtumaisen kertomuksen rinnalla kulkee historia, Nastasyan muistellessaan elämäänsä 1500-luvun Islannista 1950-luvun Texasiin. Osittain lukemisen mielekkyys perustuu juuri näihin takaumiin ja Tiernanin tapaan kuvata mennyttä maailmaa kuolemattomien silmien välityksellä. Ei Darkness Falls tekstinäkään huono ole, parhaansa se kuitekin tarjoaa juurikin ulkopuolisuuden kuvauksissa ja siinä tuskassa, mitä ikuinen elämä tuo tullessaan. Temaattisesti teos tietenkin kietoutuu itsensä rakastamisen, hyväksymisen ja itselleen anteeksiantamisen maastoon. Epäilemättä sarjan kolmaskin osa saa kodin hyllyistäni, heti kun ilmestyy.

Cate Tiernan: Darkness Falls. Hodder & Stoughton 2012. 392 sivua.