Aina toisinaan törmää kirjaan tai kirjasarjaan, jota samalla haluaa lukea ja olla lukematta.

Joitakin vuosia sitten haksahdin Lauren Katen kirjoittamaan A Fallen –sarjaan. Kirjojen erityispiirre on ollut se, että ensimmäistä kirjaa lukuun ottamatta, jokaisen aloittaminen on ollut yhtä tuskaa. Viimeisen osan Rapturen ostin marraskuussa 2012, ensimmäisen luvun luinkin joulukuussa 2012, mutta sitten alkoi tökkimään ja pahasti. Tällä viikolla kuitenkin päätin tarttua kirjaan ja suorittaa sen loppuun.

Syyt kirjan vaikeuteen lienevät moninaiset. Naivi kerronta, tarinan liiallinen ”opettavaisuus” ja uskomaton uskonnollisuuden määrä.

Tarinahan on yksinkertainen. On tyttö ja on poika. On suuri rakkaus. Ja suuri este. Kyllä sillä jo neljä kirjaa täyttää – ja aivan oikein se sarjan toinen osa oli erotuskaa ja ärsyttävää vääntelyä.

Kuten olettaa sopii, poika ei ole ihminen, mutta tyttö toki on. Ja onhan se haastavaa.

Tarinan alussa tyttö joutuu sisäoppilaitokseen, hän näkee kaikkialla varjoja, on loistava uimari ja saa paniikkikohtauksia. Ja tietenkin rakastuu poikaan.

Sitten selviää, että poika on langennut enkeli. Itse asiassa suurin osa koulun oppilaista on langenneita enkeleitä. Ja nyt odotellaan viimeistä suurta yhteydenottoa.

Sitten tytölle selviää, että hän on elänyt ennenkin. Useasti. Hän aina rakastunut samaan poikaan ja kuollut. Syntynyt ja rakastunut taas uudelleen. Ja sitten seuraa ylläripylläri! Tällä kertaa tyttö ei aiokaan kuolla.

Sarjan kolmas osa kävi läpi tytön edeltäviä elämiä. Oppaakseen hän sai gargoylen, joka on vähän pahantuulinen, mutta kuitenkin rakastettava. Ja sittenhän tietenkin selviää, että kyseessä onkin valepukeinen Lucifer, joka yrittää ryöstää tytöltä sielun.

Ja sitten päästään tähän viimeiseen osaan, jossa tyttö on edelleen hengissä. Poika on edelleen enkeli. Ja langenneiden seuraava invaasio on tulossa. Ja se täytyy saada estettyä tai tyttö kuolee ikuisiksi ajoiksi. Niinpä eksytään hieman omituiseen tarinaan, jossa yhdistyvät Indiana Jonesin seikkailut, raamattu ja nuorille suunnattu fantasia. Lopputulos on aikamoinen soppa.

Niinpä lukeminenkin oli aika mielenkiintoinen kokemus. Enkeli- ja taivasosasto nyppivät ainakin tätä lukijaa aika vahvasti, mutta sitten toisaalta ei se tarina nyt aivan toivoton ole ja sitten taas on.

Lopulta kaikkien on valittava puolensa, taivas vai helvetti. Tyttö ja poika valitsevat tietysti rakkauden – taas. Ehkäpä nyt viimeisen kerran. Kuolevaisina. Yllättävä lopetus? Ei, tässä sarjassa ei ole ollut mitään yllättävää. Enkeleistä, demoneista, nefileistä, hyvästä ja pahasta olisi voinut rakentaa vähän enemmän pureskeltavan tarinan. Vaikka kyseessä onkin nuorille suunnattu sarja, niin ei sitä tarvitse oksentaa suoraan heidän korvaansa.

Näitä hahmoja ei tule ikävä.

Ärtynyt puhina on aivan omaa luokkaansa.

Lopputulemana, en hetkeen halua lukea enkelitarinoita. Tai ehkä sen yhden sarjan viimeisen osan, jossa enkelit ovat pahoja ja imeskelevät ihmiset tyhjiin.

 

Lauren Kate: Rapture. Delacorte press 2012. 448 sivua.