Minä olen ehdoton yölukija. Luen toki mielelläni kaikkina vuorokauden aikoina, mutta erityisesti öisin. Alkuillasta saattaa tuntua kovaa väsymystä ja mielessä käy ajatus aikaisesta nukkumaanmenosta, mutta sitten kirja alkaa viedä. Kello tulee kaksitoista, yksi, kaksi, kolme... ja lopulta sivut loppuvat, aamulla tietysti väsyttää kamalasti, mutta oli se sen arvoista. Olihan?

Olen toisinaan koittanut keksiä syitä tällä ilmiölle. Olen toki muutenkin pimeässä viihtyvää tyyppiä, mutta erityisesti pimeässä lukeminen tuntuu hyvältä. Kenties siinä yhdistyvät rauha, hiljaisuus ja tunne omasta ajasta, jotka siivittävät sivujen liikkumista. Myös silmäni ovat kehittyneet hyviksi pimeässä pärjääjiksi ja selviän todella pienellä valolla lukutehtävistäni - vanhuuden huononäiköisyyttä odotellen... Lapsuudestakin muistuvat heti mieleen kesäyöt, kun pystyi "salaa" lukemaan koko yön.

Jouluyönkin vietin tietysti lukien. Poika tuli keskellä yötä valittamaan, ettei saa unta. Totesin, että jouluyönä nyt ole niin tarpeenkaan nukkua, ota kirja käteen ja lue. Niin me kaksi kukeltajaa sitten luimme aamuneljään, nuorempi jaksoi aikaisemmin ylös. Saattaa olla, että täältä lopulta kasvaa uusi yölukupolvi. Yölukupolvi tietysti voisi olla sellainen, joka valaisee - näkee lukea talviyönäkin.

-------

Vuoden ensimmäisenä päivänä koitin kirjoittaa elämäni lyhintä kirja-arviota. Merkkimääräksi oli annettu 500, siihen ei ylisanoja mahdu. Sitä voi jokainen kokeilla kotona. Ottaa hyllystään kirjan ja koittaa änkeä sen 500 merkkiin, tekstistä tulisi selvitä ainakin kirja, kirjailija, tyylilaji, juoni, kirjalliset ansiot ja oma mielipide. Aikamoista hinkkaamista oli, mutta noin tiivistämisen kannalta ihan hyväkin harjoitus, joskaan kritiikiksi moista tekstiä ei voi kutsua.