Luinpa kirjan, joka onnistui yllättämään positiivisesti. L.A.Weatherlyn Angel Fire on keskimmäinen osa Angel -trilogiaa, jossa enkelit ovat pahoja.

Mutta palataanpa hieman taaksepäin. Ensimmäisessä osassa, joka kantaa nimeä Angel (tai Angel Burn, vähän maanosasta riippuen) tapasivat toisensa Alex (enkelin torjuntajoukkojen eliittiä) ja Willow (puoliksi enkeli). Hirmuinen taisteluhan siitä syntyi ja henkensä menetti niin moni ihminen kuin enkelikin. Tietysti sankaripari päätyi yhteen ja kirjan lopussa julisti ikuista rakkautta.

Tämän toisen osan aloittaminen oli hankalaa - minullahan on tuo kakkososatrauma ja kyseisen opuksen takana vieläpä vinkattiin, että kolmaspyörä on saapumassa.

Saapuihan se, mutta hieman eri kulmalla kuin monissa muissa opuksissa.


Niinpä siis Willow ja Alex suuntaavaat kohti New Mexicoa, neidin unien siivittämänä - tarkoituksena tietysti pelastaa koko ihmiskunta enkelivitsaukselta. Alex kouluttaa uusia enkelintappajia, jotka suhtautuvat puolienkeliin vähintäänkin epäilevästi. Samaan aikaan toisalla: Seb (se maailmankaikkeuden toinen  puolienkeli) etsii Willowta täyttämään tyhjyyden sisuksistaan. Ja tietysti he kohtaavat ja tietysti siitä seuraa draamaa. Mutta varsinaiseksi kolmioksi kaikki muuttuu vasta noin viidensadan luetun sivun kohdalla (todennäköisesti sama tapahtuu, vaikka jättäisi lukemattakin).

Weatherly on luonut neljä taidokasta hahmoa, kaikki muut jäävätkin sitten hieman statisteiksi. Etenkin Willown ja Alexin karaktäärejä syvennetään entisestään. Tunnemaailmassa liikkuminen nostaa selvästi Alexia arvoasteikossa ylöspäin, mutta helpottavaa on se, ettei epämääräisissä tunteissa vellova Willow kuitenkaan alennu bellamaiseen vinkumiseen ja avottomuuteen (Twilight). Willow on selkästi ja järkevästi kulkeva hahmo, jonka kehityskin on uskottavan oloista. Kolmas oivallisesti kirjoitettu henkilö on Seb, hänestä on luotu hyvin tragikoominen selviytyjä. Lastenkodissa ja kaduilla vietetty lapsuus tekevät Sebistä kaiken sympatian kohteen, vaikkei helppoa toki ole Alexillakaan ollut. Voisi siis laskea, että orvot pojat taistelevat maailman ainoa puolienkelitytön rakkaudesta. Paitsi, että eivät oikeastaan taistelekaan, koska sattuvat molemmat olemaan äärimmäisen kypsiä ollakseen 18vuotiata. Ja se neljäs hieno hahmo on Raziel vallanhimoinen ja ehdottoman paha enkeli, joka vieläpä sattuu olemaan Willown isä.

Yksi Angel Firen voimista piileekin siinä, että myös pahalle on annettu kasvot ja selkeät päämäärät sekä syyt, miksi tämä toimii kuten toimii. Kirjan tarina kulkee muutenkin näiden neljän henkilön välityksellä, siten että kertojan vaihtumisen mukana lukija pääsee selkeästi kurkistelemaan päähän jos toiseenkin.

Enkelien pahuus johtuu lähinnä siitä, että pysyäkseen hengissä he syövät ihmisten elinvoimaa, tämän seurauksena tulee niin syöpää, aivovammaa kuin muutakin sairautta. Enkeleitä on toki ollut aina, mutta nyt heitä on päässyt suorastaan virtaamaan meidän maailmaamme - pahin tuntuu olevan kahdestatoista enkelistä muodostuva neuvosto. Tämän neuvoston tuhoaminen on Angel Firen keskiössä.  Weatherly onnistuu poukkoilemaan, niin taivasti toiminnan ja parisuhdekiemuroiden välissä, että teos ei ole ainakaan, mitenkään leimallisesti ainoastaan pikkutyttöjen lukemistoa.

Tottakai kirja on kasvukertomus, ulkopuolisuuden kuvaus ja moraliteetin pönkittäjä, mutta se on myös paljon muuta. Esimerkiksi uskonnon kyseenalaistaminen ja kylmien elämän realiteettien esittäminen tekee lukemisen mielekkääksi vähän vanhemmallekin lukijalle. Lisäksi teos ehkä hieman tahattomastikin alleviivaa, sitä kuinka uskonnot ovat kautta historian olleet näkyvässä asemassa sodissa.

Niin ja Alexista ja Sebistä. Onhan se selvää, miten kirja päättyy. Jos joukkueisiin pitäisi jakautua, taitaisin itse asettua Sebin puolelle.

Viimeistä osaa saadaan odotella syksylle, mutta onneksi kirjalija osaa tuoda tarinansa selkeään päätepisteeseen, jossa jatkumoa kyllä odottaa, mutta varsinaista raapimista odottelu ei aiheuta.

L.A.Weatherly: Angel Fire. Usborne 2011. 708 sivua.